Historia

Bayardin suvun saapuminen Saarelle 900

Yli 600 vuotta sitten kukaan ei edes uskaltanut lähestyä mystistä saarta, jonka huhuttiin kuhisevan epäluonnollisia olentoja. Ihmiset pelkäsivät taikuutta ja kaikkea yli-luonnollista ja siksi he tyytyivät asumaan mantereella ja unohtamaan uudet rikkaudet ja mahdollisuudet, joita tuo mystinen saari piti sisällään. Todellisuudessa tarvittiin vain rikas suku, joka sai rohkeita ihmisiä puolelleen. Lordi Joseph Bayard ei tyytynyt havittelemaan jo olemassa olevien kuningaskuntien kruunuja vaan hän halusi luoda oman valtakuntansa ja olla sen ensimmäinen kuningas. Olemassa olevilla poliittisilla suhteillaan hän solmi suunnitelmaansa palvelevia sopimuksia ja sai käyttöönsä suuren laivaston, modernin ja kattavan aseiston sekä koulutetun armeijan. Hän aneli vaimoaan Reynaa jäämään mantereelle turvaan, mutta nainen vannoi pysyvänsä miehensä rinnalla loppuun saakka, eikä tämä halunnut painua taka-alalle sukupuolensa vuoksi - Reyna oli vähintäänkin yhtä älykäs kuin hänen miehensä, oppinut sotapolitiikassa sekä taitava jousiampuja ja ennen kaikkea väsynyt vastakkaisen sukupuolen ylivertaisuuteen. Yhdessä he aloittivat matkan tietäen, etteivät välttämättä koskaan palaisi.

Meren toisella puolella ei odottanut samanlaiset kauheudet kuin tarinoissa kerrottiin, vaan rauhallinen ja kaunis ranta. Luonto vaikutti koskemattomalta ja mahdollisuudet loputtomilta. Sisämaahan edetessään he kohtasivat alkuperäiskansaa ja rauhanomaisten eleiden avulla he onnistuivat välttämään väkivaltaisuudet. He tutustuivat magiaan ja kaikkiin kansoihin, jotka hyödynsivät sitä kukin omilla tavoillaan. Bayard oli löytänyt oman valtakuntansa ja hän päätti nimetä sen vaimonsa mukaan.



Aluperäiskansojen suhtautuminen ihmisiin

Ihmiset oppivat saaren alkuperäiskansoja olevan kolme. Dorchait, villit maagit, jotka asuttivat pohjoisimpia osia saaresta; elegantit haltiat jotka viihtyivät metsäisimmillä alueilla; ja kenties kaikkein eksoottisin kansa, muodonmuuttajat, jotka asuivat omalla pienellä saarellaan rannikolla. Ihmiset tekivät tuttavuutta kaikkien kansojen kanssa, joidenkin kanssa onnistuneemmin ja toisten kanssa ei niinkään.

Dorchait suhtautuivat ihmisten tuloon alusta saakka hyvin skeptisesti. He eivät uskoneet uuden kansan tuovan mitään muuta kuin haittaa saarelle, jolla sopu oli säilynyt vuosisatoja. Maagit eivät ryhtyneet käymään kauppaa ihmisten kanssa, eivätkä hyväksyneet yhteydenpitoa, vaan toistaiseksi suhtautuivat etäisen välinpitämättömästi.

Haltiat olivat kiinnostuneita uudesta kansasta, vaikka pysyivätkin varovaisen etäällä. He ryhtyivät kuitenkin kommunikoimaan ihmisten kanssa, ja lopulta myös kaupankäynti lähti sujumaan ongelmitta. Kansat oppivat puolin ja toisin toisiltaan hyvin paljon.

Haltioiden liittolaisina myös selkiet ryhtyivät avoimeen kommunikaatioon ihmisten kanssa, ja kaikista kansoista heistä ja ihmisistä muodostuikin syvin liittolaisuus. Sitä kesti siihen saakka, että ihmisten rakentamissa kaupungeissa heräsi huolta ja pelkoa tästä eläimellisten vaistojen varassa toimivasta kansasta. Kuningas halusi kuulla kansansa huolen, ja päätyi asettamaan kiellon selkien muodonmuutokselle ihmisten kaupunkien sisällä. Selkiet eivät pitäneet tästä, ja pikkuhiljaa liittoon alkoi syntyä rakoja.



Suuren sodan syttyminen 1200

Ihmisten asettamat rajoitukset selkieille olivat lopun alku. Selkiet olivat soturikansa, eivätkä he aikoneet hyväksyä rajoitteita niin helposti. Muodonmuuttajien ja ihmisten välillä alkoi syntyä kahakoita. Kun huhut ihmisten teosta ylsivät saaren pohjoisimpiin osiin saakka, illuusio rauhasta särkyi. Dorchain maagit olivat olleet koko ajan oikeassa: ihmiset halusivat valtaa saarella, he eivät kunnioittaneet muita kansoja. Maagit ryhtyivät valmistelemaan ihmisiä vastaan asettumista, ja kun oikea aika koitti, julistivat he sodan Reynaa vastaan.

Muodonmuuttajat liittyivät taisteluun ihmisiä vastaan. Rauhallisena ja harkitsevana kansana haltiat pysyivät neutraaleina maantieteellisestä sijainnistaan huolimatta. He sallivat dorchain sotilaiden kulkea metsiensä lävitse ihmisten maille, ja monet taistelut käytiin myös haltioiden maiden itäisillä puolilla. Haltiat kävivät neuvotteluita kaikkien kansojen kanssa, siihen saakka että ihmissotilaan kohtalokkaan virheen seurauksena haltiakuningatar Idaries menehtyi, ja vihaisena ja katkerana haltiakuningas Elerion julisti liittyvänsä sotaan ihmisiä vastaan. Niin ihmiset tuoreimpana saaren kansana oli särkenyt tuhansien vuosien rauhan, ja tuoneet kaaoksen ja tuhon muiden kansojen koteihin.

Suuri sota jatkui yli sata vuotta. Sota käytiin enimmäkseen ihmisten mailla, mutta osittain myös haltioiden itäisillä alueilla. Sodan puolivälin jälkeen välikohtaus, jossa kaksi dorchaimaagia menehtyivät haltioiden mailla, johti äkkipikaiset pohjoisen johtajat vihastumaan haltioihin. Maagien ja haltioiden liittolaisuus murtui dorchain kääntyessä myös heitä vastaan. Haltiat taistelivat vihollista vastaan kahdella vastakkaisella rintamalla.

Tappiot ja vahingot eivät olleet yhdellekään kansalle kevyet, ja viimein käytiin taisto, joka myöhemmin nimettiin sodan viimeiseksi. Sen jälkeen kaikki kansat olivat valmiita neuvotteluihin, ja pitkien istuntojen jälkeen rauha saatiin aikaiseksi asettamalla kullekin kansalle tarkat maantieteelliset rajat. Pohjoisessa oli Dorcha, etelässä Reyna, heidän välissään keskellä saarta Cora, ja selkiet pysyivät omalla pienellä saarellaan Sealassa. Seireenit suostuivat Reynan alaisiksi omilla ehdoillaan, jotka sallivat heidän pitää oman alueensa autonomisena kunhan he tekisivät yhteistyötä ja puolustaisivat rannikkoa



Sodan jälkeinen aika 1300

Palautuminen vei aikaa, mutta sodan aiheuttamat arvet eivät koskaan hälvenneet vaan ne siirtyivät sukupolvilta toiselle. Vaikka yhteistyö haltioiden, muodonmuuttajien ja ihmisten välillä alkoi jälleen toimia, eivät ihmiset olleet täysin tyytyväisiä. Kytevän epävarmuuden ja pelon vuoksi Reyna kiristi otettaan magiaa kohtaan - kaikki mustaan magiaan viittaava aineisto poltettiin olemattomiin, taian käyttäjiä valvottiin ja kruunun silmissä ainoastaan hyvä magia oli sallittua. Toisin sanoen rajojen sisällä sai harjoittaa vain kuningaskuntaa palvelevaa taikuutta. Muodonmuuttajat kuuluivat kaartiin, sillä he sopivat parhaiten vakoojiksi ja sotureiksi. Haltiat ja noidat työskentelivät usein parantoloissa ja hoitivat kansalaisten fyysisiä sekä henkisiä sairauksia. Hallitsijasta riippumatta lakien rikkomisen rangaistukset olivat äärimmäisiä niin kauan, että sääntöjä pidettiin itsestäänselvyytenä.

Muilla kansoilla oli Reynan kaupungeissa huonommat oikeudet kuin ihmisillä. Sen hetkisellä ihmisten kuninkaalla oli hetken aikaa haltia neuvonantajanaan siihen saakka, että kuninkaan tytär rakastui haltiaan. Kuningas ei suvainnut lajienvälistä suhdetta, vaan määräsi lopulta haltian teloitettavaksi. Se hetki määräsi haltioiden oppression alkaneeksi. Haltioiden arkaanit olivat suhtautuneet koko ajan varauksella ihmisten asettamiin määräyksiin magian suhteen, ja oman kansalaisen teloittaminen oli viimeinen niitti. Arkaanit ryhtyivät kapinaan ihmisten kuningaskuntaa vastaan, ja loppuviimein kaikkien haltioiden pääsy ihmisten kaupunkeihin kiellettiin.

Muodonmuuttajiin suhtauduttiin yhtä varauksella kuin haltioihin, vaikka heidän pääsyään kaupunkeihin ei rajoitettu. Mikäli kaupungeissa asui muodonmuuttajia jotka eivät olleet hovin palveluksessa, olivat he kuitenkin viisaampia pitäessään kykynsä piilossa pelokkailta ihmisiltä.

Reynan ja Dorchan välillä oleva erämää alkoi näyttää omia muistojaan. Sodassa käytetty magia aiheutti eläimistössä ja kasvistossa muutoksia. Erämään alueella luonto on hyvin arvaamatonta ja se pyrkii suojelemaan itseään kaikelta ulkopuoliselta. Petoeläimissä näyttäytyvät mutaatiot ovat luoneet hirviölajeja sekä muita kummallisia otuksia. Erämään läpi on mahdollista kulkea, omalla vastuulla tietenkin, mutta sieltä ei saa viedä mitään mukanaan. Metsä pitää sisällään vahvoja magiakeskittymiä, jotka voivat tarjota suurenmoisia hyötyjä niin ihmisille kuin maageillekin - parannuksia kohtalokkaisiin sairauksiin, loputonta magiaa ja ikuista onnea. Metsän magia on kuitenkin villiä ja jos sen lahjoista pääsee hyötymään, sivuvaikutukset voivat olla hyvin arvaamattomia.

Sotien jälkeen rajojen läheisyydessä on käyty useita pienempiä taisteluita milloin mistäkin aiheesta.